Harri Markkula

EARTH PYRAMID

Earth pyramid (area 5 x 5 m, height 3,5 m) is cast from the last wasteland in the Helsinki City centre. Surface of the neglected and uncared-for valuable piece of land was risen to equilateral triangles of size 1,6 m. The earth surface is fixed to fibreglass elements cast on site. These elements are put together with bolts to the form of a pyramid. Thus the material of the pyramid is the most valuable ground of Finland.

In the surface of the pyramid you can see stones, pieces of wood, building waste and other garbage � everything which remains after destruction of the old and which is buried by building of the new.

As an architectural archetype, pyramid is eternal, involving architectural and art historical meanings from the whole history of mankind.

"HOT CUBE"

The Cub lies on the river, nearby the shore, on supporting pillars. Entrance to the cube goes by the bridge to the roof, where you descend in. The interior is illuminated by the sunlight reflected by the surface of the river through the floor grid. Though the grid you can also follow the underwater life.

The cube is heated with a stove. The public can bath in the sculpture, which takes an attitude to strong Finnish traditions of sauna and summer cottage.

In addition to the visual pleasure, the purpose of the sculpture is to provide a new kind of experience of space, tinged with glittering water, lapping water, crackling fire and the smell of wood and tar.

THE GREEN GROUP

The Green Group is a group (7) of workmen witch green overalls sitting on the branches of trees. They are sitting idle and relaxed on their own branches, communicating only with the landscape unfolding around them. The workmen are anonymous � therefore "invisible". The material of the men are green overalls which are rosined into restful, realistic postures.

The Green Group is planned to park surroundings. They convey an image of an eco-company; men with the uniforms fitting to the corporate image. The are not shirkers but a power � group whose duty is to watch over the right kind of development of the nature � like kind of angels. The disturbers should be careful because the men are all the time on the alert and ready to act.

JÄTTÖMAAPYRAMIDI

Uutta rakentaessaan ihminen hävittää usein kaiken sen, mikä oli arvokasta edelliselle sukupolvelle. "Maapyramidi" on dokumentti tästä tuhoamis- ja uudelleenrakentamisprosessista Helsingin keskustassa.

"Maapyramidi", kooltaan 5 x 5 x 3,5 metriä, on valettu Ruoholahdessa, Helsingin keskustassa sijainneella "viimeisellä jättömaalla". Vuosikausia hoitamatta rehottaneelta tontilta on nostettu maan pintakerrosta 1,6 metrin kokoisina tasasivuisina kolmioina. Näihin autenttisiin palasiin kiinnittyy muistoja alueen vankasta historiasta, ajasta, jonka olemassaolosta uuden Ruoholahden lapsiperheet tuskin tietävät.

Pyramidin pintamassaa voidaan lukea kuin avointa kirjaa: kiviä, puunpalasia, purkujätteitä ja muuta roskaa sisältävä keko näyttää aluksi vain muotoon pakotetulta jätemassalta, mutta tarkempi tutkiskelu erottaa siitä hevosenkenkiä, ruukunpalasia, pulloja, autonrenkaan, akkukennoston, muovimaton, viemäriputkia, sähköjohtoja, kyltinpalasen, nuotionpohjan jne. - jäljet muuttuvatkin kertomukseksi ihmisestä, hänen toiveistaan ja haaveistaan. Tämän ihmisen ovat uudet Ruoholahtelaiset unohtaneet jo vuosia sitten.

Teoksessani halusin ottaa konkreettisesti "maasta irti" tämän kertomuksen, pienen palan alueen historiaa, joka kuukautta myöhemmin hautautui lopullisesti massiivisten toimistorakennusten alle. Samalla halusin antaa kertomukselleni muodon, joka pystyisi parhaiten kuvaamaan ihmisen tarvetta hävittää vanhaa ja rakentaa uutta. Muotona pyramidi on ajallisesti ikuinen. Sillä on rakennus- ja taidehistoriallisia merkityksiä ihmiskunnan alkuajoista lähtien ja rakennustaiteen arkkityyppinä se parhaiten symboloi Ruoholahden uudestisyntymää.

Pyramidi pystytettiin ensimmäisen kerran Nomad ympäristötaidenäyttelyyn Ruoholahdessa kesällä 1997 ja tänä kesänä se on ollut esillä Norjan kuvanveistäjäliiton kutsusta Oslon keskustassa Karl Johans gatanilla11.8.- 11.10.1998.

Oslossa pyramidi ei enää ole yhtä sidonnainen syntypaikkaansa, mutta uudessa ympäristössä se on saanut tilalle lisämerkityksiä. Oslolaisilla sekä valtavavilla ohikulkevilla turistijoukolla on ollut mahdollisuus tutustua tähän "ihmeelliseen" palaseen Helsingin keskustaa. Valupaikan takia pyramidi edustaa arvokkainta maaperää koko Suomessa. Lisäksi uskon, että sama halu peittää vanhaa historiaa, on Norjassa samanlaista kuin Suomessakin ja tätä halua taloudellinen hyvinvointi vain ruokkii. Keskeisellä näyttelypaikalla kulkee 10 000 ihmistä päivässä, joten kokonaiskävijämäärä vastaa vähintäänkin Oslon koko väkilukua. Lisäksi pyramidi massiivisten suihkulähteiden ja vilkkaan bulevardin välissä suorastaan säikäyttää ihmiset. Niin vahva ja yllätyksellinen on hyvin hoidetun keskuspuistonpuiston ja jättömaapyramidin välinen kontrasti.

KUUMA KUUTIO

"Kuuma kuutio" rakennettiin Jämsän jokeen, joka virtaa Jämsän kaupungin keskustan halki. Se oli yksi neljästätoista taideteoksesta, jotka esiteltiin 10.6. - 6.9.1998 "Siltojen välissä" � ympäristötaidenäyttelyssä. Tämä Harri Markkulan ja Lea Turton järjestämä Nomad - näyttely oli jatkoa työparin edellisenä kesänä, 1997 Helsingin keskustassa järjestämälleen "Jättömaa" - näyttelylle.

Jämsässä näyttelyalueena oli puhdistettu, rannoiltaan puistomaiseksi muutettu jokivarsi. Oman erityisleimansa alueelle antoivat vanhat huvikäyttöön kunnostetut hinaajat. Pohjoisessa ja etelässä näyttelyalueen rajasivat n. 550 metrin etäisyyksillä toisistaan sijaitsevat maantiesillat sekä idässä ja lännessä matala rivitalo ja kerrostaloasutus. Näyttelyalue oli leveän joen jakama, laaja mutta selkeästi rajautuneena yhtenäinen. Teemallisina elementteinä olivat joki, puistomaisema ja maaseutumaisen pikkukaupungin kulttuurilliset erityispiirteet.

Kuuma kuutio on ulkoiselta ilmeeltään minimalistinen veistos, jolla on selvä käyttöfunktio. Sen tarkoitus on ottaa kantaa näyttelypaikkakunnan vilkkaaseen kesämökkikulttuuriin ja suomalaiseen saunomisperinteeseen. Erityistä huomiota teoksen suunnittelussa kiinnitin, sijaintipaikan lisäksi, kahteen seikkaan: Ensinnäkin halusin korostaa saunomista rituaalina ja henkisenä puhdistautumisena. Toiseksi veistokseni tuli olla muodoltaan eräänlainen vastakohta perisuomalaiselle käsitykselle rantasaunasta. Tällä tavoin toivoin herättäväni näyttely-yleisössä kysymyksen: Mitä saunominen on ja mitä merkitystä sillä vielä voisi olla?

Suunnittelin kuution täysin lämpöeristetyksi ja elementtirakenteiseksi, joten se voidaan kerralla kuljettaa paikalle, purkaa ja pystyttää tarvittaessa uudelleen. Kuutio lepää rannan tuntumassa, neljän tukipaalun varassa. Käynti ulkopuolelta tervattuun kuutioon käy siltaa pitkin "katolle" josta luukut avaamalla pääsee laskeutumaan alas. Sisällä vaalean kellertävä havuvaneri ja saarnipuiset lattiaritilät luovat lämpimän ja turvallisen vaikutelman. Valo ikkunattomaan kuutioon peilautuu alakautta veden pinnasta, lattiaritilöiden läpi. läpinäkyvä ja lämpöä eristävä polykarbonaattiseinä jakaa sisätilan pukeutumis- ja löylytilaan. Lämmönlähteenä ja yösaunojien tunnelmavalaisimena toimii Harvian lasiluukullinen kiuas. Lattiaritilät ovat irrotettavat, joten löylyvesi on heti saatavilla ja uimarit pääsevät elementtiinsä vaikka "lauteelta" suoraan. Lattiaritilöiden läpi voidaan myös seurata elämää Ahdin valtakunnassa sillä vedenpinnassa ei ole heijastumia. Suurin nautinto on kuitenkin itse löylyissä jotka ovat "vesipohjaisessa" saunassa autuaallisen pehmeät.

Hot Cube tarjoaa hyvät tilat kolmelle aikuiselle, vaikka saunojia useasti tavattiin huomattavasti enemmän. Ilmaista saunomismahdollisuutta käytti hyväkseen noin 200 vierasta. Näyttelyn päätyttyä kuutio purettiin ja varastoitiin odottamaan seuraavaa mahdollisuutta tarjota pehmeitä taidelöylyjä. Se haluaisi mielellään löytää oman paikkansa suomalaisen saunomiskulttuurin tarkastelijana.

PUISTO-OSASTO

Miehet on suunniteltu puistoympäristöön jossa he välittävät mielikuvaa eräänlaisesta ekoyrityksestä, jonka työntekijöillä on yrityskuvaan sopiva, yhtenäinen työasu. "Ekovartijat" eivät ole työpinnareita, vaan tehoryhmä, jonka tehtävänä on � eräänlaisina enkeleinä � valvoa ympärillä avautuvan luontomaiseman oikeansuuntaista kehitystä. Häiriköt olkoot varuillaan, miehet ovat valppaina, valmiina toimimaan.