|
29.3. - 16.4.2006 Olli Mantere Veistoksia Teosten l�ht�kohtana on l�hes aina satunnaisesti rikkoutunut tai lohkaistu raakakivi. Luonnonkivien muodot ovat maasiirtymien, r�j�ytysten, kolhaisujen, iskujen ja hiertymien tuloksia. Lohkareilla on yhteys todellisiin tapahtumiin ja aikaan, vaikka konteksti on toinen. Taiteilijana p��t�n teosten kappaleiden valinnasta, kompositiosta, motiivista, luonnonmuotojen keinotekoisesta imitaatiosta ja tulkinnasta. Muutan ja tulkitsen kappaleita tarpeen mukaan yritt�en kuitenkin samalla s�ilytt�� yhteyden originaaliin. Satunnaisesti rikkoutuneiden kappaleiden k�ytt� johtaa t�ydelliseen uniikkiuteen. Teosten ajatus voidaan toistaa, mutta muotoja ei. Kahta samanmuotoista lohkaretta ei ole. Teos �Yhdeks�n tapaa el�� yhdess� inhimillist�� ajatuksen, kartoittaa tapoja kuinka kaksi yksil�� voivat el�� yhdess�. Useiden kivien kompositioiden ajatuksessa on my�s hieman suhteellisuusteoriaa: teorian mukaan massojen yhdistyess� materia alkaa muuttua energiaksi. Teoksissa kivet ahtautuvat sis�kk�in, kivien kokonaisvolyymi pienenee, osa materiasta poistuu. �Henkistymisess� kiviin kohdistuvan painovoiman merkitys v�henee keskustaa kohti ja tilasta tulee yh� t�rke�mpi. Luonnonkivill� on voimakkaita symboliarvoja. �Muodonmuutoksesta� leikkii n�ill� merkityksill�; �Ikuinen� muoto muuttuu, sattuman lohkaisemalle muodolle l�ytyy syy. Paranemis-sarjoissa v�kivalloin rikotut kappaleet joko arpeutuvat ja paranevat tai v�kivallan j�ljet alkavat kasvaa, levit� ja sy�d� tervett� materiaa. ![]() Olli Mantere - Yhdeks�n tapaa el�� yhdess� - 2002-2005 - marmori
|